Kertomus siitä, kuinka Suomi kulki laman kurimuksesta ohjelmaformaatteja suoltavaksi mediatasavallaksi. On myöhäissyksy 1991. Markka on juuri devalvoitu, ja Suomi pakotettu polvilleen. Eletään laman syvintä aallonpohjaa. Mukavuuslippulaiva Pamisos saapuu Helsingin edustalle lastinaan elävää ja kuollutta lihaa. Kuollut on alkanut pilaantua. Elävää lihaa, lampaita, ei päästetä maahan. Lasti on purettava avomerellä. Kuin hädän merkkinä alukselle kerääntyy ihmisiä, joilla ei näytä olevan paljonkaan yhteistä. Värikkään yhteisön jäsenet haluavat kuka mitäkin: ratkaista ongelmansa, hyötyä tilanteesta – tai yksinkertaisesti pakoreitin. Heidät sitoo yhteen vain kertomus, joka kirjoitetaan silloin, kun lamasta on tullut unohdettua todellisuutta. Kolmetoista vuotta myöhemmin elokuva- ja televisioalalla menestyvä Laura Vuorela alkaa ottaa selvää, mitä Pamisoksella tapahtui. Ja mihin katosi Jaska, Lauran avomies, joka teki radiodokumenttia Pamisoksesta ja alukselle tulleista ihmisistä? Kysymykset kasvavat pian henkilökohtaisista yleisiksi. Mitä Suomelle tapahtui? Milloin meistä tuli tällaisia? Miksi? Tarinan kehys on tuttu, mutta se ei tee kenenkään oloa yhtään mukavammaksi. Kaikki voi muuttua hetkessä tunnistamattomaksi, niin kuin Suomi muuttui laman kourissa. Varautukaa yllätyksiin.