Valtakunnan rajojen takana uhkaavat tarinoiden julmat kansat. Mataran tasavallassa elämään kuuluvat sotaharjoitukset, joista edes syntyperä tai vauraus eivät vapauta. Nuori poika opettelee isoveljensä johdolla tiedustelijaksi, ja vakoiluretkellään he löytävät vihollisen leirin – sota lähestyy. Illaksi mennään opistolle nukkumaan. Matara on kertomus pojista, jotka leikkivät kesäisin omia valtakuntiaan. Senaattorit juonittelevat lakanatoogissa ja pitävät nukkeja vaimoinaan, hiiliviiksiset viikarit villiintyvät majakaupungin sirkushuveista. Isku puumiekasta tietää hengenlähtöä, ja kun kerran kuolee, takaisin ei ole tulemista. Toisia kansoja kohdellaan niin kuin useimmiten, säälimättömästi. Matias Riikosen neljäs romaani ottaa lapset vakavasti tavalla, jota ei ole ennen nähty. Alkukesän linnunlaulussa kihisevä metsä ja poikien välinen väkivalta ja hellyys yhdistyvät Riikosen otteessa ihmeelliseksi ja vavahduttavaksi kirjallisuudeksi, jonka parissa ajoittain unohtaa lukevansa kuvausta leikistä, ajoittain pelkää lukevansa kuvausta todellisuudesta.